Kiertääkö sinunkin tarinasi netissä? "Suden hetki" asettaa aatelisroolipelin historian uuteen viitekehykseen

E. Dwyer

FANIFIKTIO. Jo jonkin aikaa yleisesti luettavissa ollut Suden hetki-blogi on herättänyt viime aikoina hotellin seurapiireissä keskustelua. Tuntemattoman kirjoittajan tarina asettaa aatelisroolipelin historian uuteen valoon, kun tutut hahmot esitellään maalaiskylän asukkaina tai vieraina. Dawpoolin kartanon omistajasukuna esiteltävien Dwyerien ohella 11. osaan asti kirjoitettu blogi on esitellyt esimerkiksi Durhamien pappissuvun, etenkin Arlandina tunnetun Beatrice Courtin ja jopa Henry Lloydin, joka muistetaan paremmin 2010-luvun alkupuoliskon liikemies Castionena. The Habbo Telegraph otti selvää blogin taustoista ja henkilöhahmoista. 

Ei Weirejä, mutta Castillet kuitenkin - ketkä ovat tarinassa mukana?

Aivan aluksi tarinassa esitellään omistajasuvun mukaan epävirallisesti "Ismayksi" kutsutun kartanon herrasväki. Mukana ovat juonikas ja autoritäärinen vapaaherratar Constance Dwyer, jyrkäksi ja periaatteelliseksi kuvattu kenraali George Dwyer sekä heidän poikansa, kunnianhimoinen kaupunginvaltuutettu Sebastian Dwyer. Vilahtaapa tekstissä myös viimeisenä mainitun veli "Tommy", josta ei         

kuitenkaan saada juuri enempää tietoa. Myöskään lady Antoinette Dwyeriä ei blogissa mainita. Sen sijaan sir Claude ja lady Edwina Dwyer nousevat ajoittain perheessä puheenaiheeksi - varsinkin kenraalin toimesta. Lisäksi kartanon yliuteliaaksi ja epäilyttäviä soittoja tekeväksi taloudenhoitajaksi esitellään Beatrice Court, jonka esikuva lienee niin ikään Arlandin hahmoihin lukeutuva Amaryllis Berg. 

Pian tarinassa esitellään amerikkalainen liikemies Nathan Castille, joka saapuu Englantiin järjestelemään edesmenneen sukulaisensa asioita. Kaupat vapaaherrattaren kanssa on jo lähes lyöty lukkoon, kun paikalle liihottaakin asiaa hoitamaan hänen kaupoista tietämätön tyttärensä Grace (hotellissa Grace Dwyer). Hahmo vaikuttaisi olevan samalla alluusio Alexander Weirin alttarille jättämästä Gisele Gibbonsista, johon tosin viitataan myös tarinassa pelkällä sukunimellä "tallipiikana". Grace hullaantuu Sebastianista, joka vastaa hänen tunteisiinsa niin poliittisen hyödyn kuin mielitiettynsä pankkitilin katteenkin houkuttelemana. Pian naimakauppaa lähestyvää suhdetta saapuu kuitenkin torppaamaan Nathanin libanonilaissyntyinen puoliso Leona Maloof-Castille, joka vaikuttaisi ottaneen vaikutteita nimellishahmonsa (Leona Castille) ohella myös Grace Dwyerin hahmoihin kuuluvasta Gabriella Maloofista. Maloof-Castille päätyy kuitenkin yllättäen tukkanuottasille niin ikään penseästi nuoren parin avioliittoaikeisiin suhtautuvan Dawpoolin isäntäväen kanssa. 

Samaan aikaan vapaaherratar vedättää ylimielistä grynderiä Henry Lloydia sekä välillisesti myös pankinjohtaja James Campbellia, joka myöhemmin pakkolunastaa Lloydin maat pankille. Lloydissa on Castionen ohella nähtävissä myös viittaus Weirien takavuosien selkkaukseen hotelli- ja ravintolaliike L'Ambroisien kanssa, jonka jälkimainingeissa omistaja Rullailija joutui maksamaan sopimussakkoa lady Vanessa Weirille. Campbellissa puolestaan on nähtävissä oman nimikkohahmonsa ohella myös epämääräistä pyramidipeliä pyörittänyttä pankkiiri George Weiriä.

Tarinassa esitellään myös palkastaan ja luontaiseduistaan huolestunut pastori Charles Durham eli Tirsc, joka sai yhteisöstä lähtöpassit yritettyään kävellä yhteisön johtajan yli aateliskokouksessa. Hänen vaimonaan esitellään ruustinna Geraldine Durham, joka on luonteeltaan esikuvaansa muistuttaen ilmeisen tekopyhä ja ahne. Durhamit saapuvat kylään tuomiokapitulin määräyksestä ja ajautuvat välittömästi kiistoihin kartanon herrasväen kanssa.

Blogi tuo esille 2010-luvun alkupuolelta Cliffordin ja Wrightin suvut. Samoin tarinassa esitellään pormestari Francis Egerton ja ilmeisesti hänen sukuunsa kuuluva Patricia Egerton, joka kuvataan nyt paronittaren sijaan kampaajattarena ja pelkällä sukunimellä. Entinen lady Egerton eli Destanie lähti yhteisöstä häväistyskohun saattelemana, kun hänen aviomiehensä Maxwell Egerton eli Reeti menetti arvonimensä vedonlyönnin seurauksena kaksikon yritettyä kiristää yhteisön johtajaa. Maxwell Egertonia ei ole toistaiseksi mainittu tekstissä.

Toistaiseksi blogi on esitellyt tuttuja kasvoja hyvään tahtiin. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että keskiössä on roolipelissä nykyisin vaikuttava dynastia Ismay Dwyerit. Esimerkiksi aiemmin yhteisöä hallinnutta Weirin perhettä ei ole edes mainittu. Myöskään kaikki nykyiset jäsenet eivät ainakaan vielä ole päässeet osaksi tarinaa. Nähtäväksi jääkin, mitä kuviota blogi seuraavaksi edistää.

Roolipelijohtajat: "Ei edusta virallista kronikkaa"

Blogi perustuu nykyisen Brittiläisen yhteisön (British Community) historiallisiin tapahtumiin. Tätä linjaa edustavat esimerkiksi ammattivalinnat, Sebastian Ismay Dwyerin ja Grace Castillen avioliitto sekä ilmeiset ulkonäköyhteneväisyydet. Roolipelin johdon ajatuksista hyvin perillä oleva taho toteaa, että blogista ollaan tietoisia, mutta sitä ei tunnusteta viralliseksi käsityksesi yhteisön historiasta.

»Blogi ei edusta roolipelin virallista kronikkaa eikä sitä voida pitää yhteisön historian kannalta kompetenttina tai eksaktina lähteenä.»  

"Roolipelin toiminta ei ole koskaan perustunut maalaiskylän kontekstiin. Blogi ei edusta virallista kronikkaa eikä sitä voida pitää yhteisön historian kannalta kompetenttina tai eksaktina lähteenä. Tilanteen kehittymistä seurataan", paljastaa lähellä roolipelijohtoa vaikuttava henkilö. 

Monet blogin tapahtumista sijoittuvat Dawpoolin kartanoon. Kuvat: Suden hetki.

Kenet esitellään seuraavaksi?

Aatelisroolipelin lähes 15-vuotinen historia tarjoaa jos jonkinlaisia kommelluksia luovan kynäilijän käytettäväksi. Kaikkea on tapahtunut alttarille jättämisistä raivoisiin vääntöihin ja jopa "ylösnousemuksiin" asti. Todennäköistä lienee ainakin, että nuori pari saa toisensa, mutta ero seuraa perästä - kuten hotellissakin.

Samaten lienee perusteltua odottaa, että toistaiseksi blogitekstien ulkopuolelle jääneitä nykyisiä jäseniä tullaan hyödyntämään. Esimerkiksi Werner Collins voitaisi nähdä lehtimiehen roolissa, ja Rose Carlisle puolestaan lady Edwinan sukulaistyttönä. Vastaavasti Lloydin tuhopolton yrityksen jäljiltä vakavaa pintaremonttia kaipaava Enfield voi päätyä lopulta sir Claudelle, jonka taskut tunnetaan syvyydestään ainakin hotellissa. 

Kynäilijä ei vaikuta noudattavan mitään ilmeistä kaavaa, joten on vaikeaa ennakoida, kuka menneisyydestä nostetaan tarinaa värittämään. Varmaa on vain se, että kun osia on ilmaantunut näinkin rivakkaan tahtiin, loppu tuskin on aivan kulman takana.